torstai 30. lokakuuta 2014

Vinopaita

Löysäpipoisten neulojien Facebook-ryhmästä taas inspiroituneena syntyi pusero, joka on ihan vinossa. Tämä neule on niin outo, että se saattaa olla jopa hyvinkin käyttökelpoinen. Ainakin minusta siinä on myös annos huumoria ja leikkimieltä. Jälkimmäinen ainakin kuvastaa hyvin meikäläistä. Alkuperäisessä ohjeessa vinkattiin käyttämään esim. jämälankoja, mutta omassa varastossani ei oikein ollut tähän tarkoitukseen mieleisiä väriyhdistelmiä. Olin sitä mieltä, että villin vinot raitakuviot vaativat parikseen hiukan tylsemmät värit, ettei lopputulos olisi liian boheemi. Marssin siis paikalliseen lankaparatiisiin mielessäni jotakin harmonista ja seesteistä. Häh? Mitä? Siis eikö mustaa eikä violettia? Ei!


Hyllystä pisti silmääni ensimmäisenä harmaanvihreänvioletinkirjava akryylilanka. Merkkiä en muista eikä vyötekään ole enää tallessa. Varmaan puoli tuntia putiikissa pähkäiltyäni sain valittua tälle kaveriksi harmaata, beigeä ja valkoista Cotton Stretchiä sekä vihreää ja tummanharmaata Merino SuperWashia. Violetti merino löytyi omasta jämäarkusta. Niin no, olihan sitä violettia ihan vähän pakko laittaa...Helmassa on vielä pätkä harmaata seiskaveikkaa, koska tummanharmaa loppui kesken. Langan menekki kaikkiaan oli n. 6 x 50 g + tarkemmin määrittämättömät määrät kahta jämäväriä. Nelosen puikoilla tuli melko reippaasti valmista. Ja neule siis eteni kauluksesta helmaan ilman saumoja! 

Ohje löytyy Ravelrystä lontoon kielellä pientä maksua vastaan:


Mallikuvien puserot ovat trendikkäästi melko löysiä. Halusin omastani enemmän old-schoolin, eli istuvamman. Toisen hihan seutu oli kuvista katsoen aluksi melko hämmentävä. "Kainalon" kohta näytti sijoittuvan jonnekin vyötärön kieppeille. Tuumailin lähinnä, että kuinka montakymmentä senttiä helma nousee kohti korvia, kun käsiä nostaa. Päätin yksinkertaisesti siirtää tulevan hihan paikan ylemmäksi. Ylläolevasta kuvasta ei nyt valitettavasti näy hyvin juuri tämä kohta, mutta ohjelinkin takaa löytyy kyllä selkeitä kuvia.

En yleensä jaksa paljoakaan hermoilla näissä neulehommissa, mutta helman päättelyssä meinasi pinna katketa kesken. Helma on neulottu edestakaisin aina oikealla, joten päättelykerros kiristi ihan liikaa. Purin ja päättelin omasta mielestäni löysemmin. Kiristi silti. Kokeilin vieläkin löysemmin. Kiristi edelleen. Sitten alkoi neulojan pipokin kiristää. Päädyin epätoivoissani päättelemään sukkapuikolla nro 8, ja edelleen se kiristi! Lopuksi äkkäsin poimia joka kolmannen silmukan jälkeen silmukoiden välisen langan kiertäen päättelymatkaan mukaan. Eipä muuten kiristänyt enää! Päinvastoin, reuna näytti vetävän jo loiville aalloille, mutta päällepuettuna se asettuu paremmin kuin hyvin. 

Päättelytyöhön ryhtyessäni puseron nurjalta puolelta löytyi ikävä yllätys. Nämä Cotton Stretchien langanpätkät olivat purkaantuneet kierteiltään lähes koko langanpätkän matkalta ja irralliset säikeet olivat sekaantuneet keskenään melkoiseksi sotkuksi.  Kyllä ne selvitettyä sai ja neulalla jotenkuten pujoteltua piiloonkin, mutta sitten päättelypätkien päät olivat päällepukiessa venyneet osittain paikoiltaan niin, että nämä langanpätkien kärjet tursusivat työn oikealle puolelle näkyviin. Vaikka päätellessäni mutkittelen lankaa ainakin sen kolme käännöstä. Lanka on siis hyvin joustavaa! En ole nyt yhtään varma oliko nämä venyvät cottonit ollenkaan hyvä valinta. Ainakin värin vaihtokohdissa langat kannattaa solmia tiukasti! Hiukan nyt jännittää, miten cottonit pysyvät käytössä kuosissaan, vaiko venähtääkö vinotuotos nykyaikaiseen muotiin sopivaksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti