torstai 16. lokakuuta 2014

Onnellisia vauvoja ja onnellinen bloggaaja

Annoin taas tänään kiusauksilleni periksi. Vaikka mulla tällä hetkellä on suunnilleen 13 kerää lankaa odottamassa villasukiksi ja lapasiksi muuntautumistaan, koin että sekään ei ole tarpeeksi. Käväisin Roosanauha-sukista inspiroituneena paikallisessa Taito-shopissa viime viikolla. Pinkkipäivänä hyllyt olivat tyhjenneet kuin kuumille kiville, joten minun piti tyytyä odottelemaan seuraavaa tilauspäivää. Tänään sitten lykästi! Mukaani lähti kassi, jonka sisällä on - yllätys, yllätys - kolme uutta lankakerää. 




Värit eivät varmaankaan jää epäselviksi. Tarkoituksenani on yllättää kaksi aivan uskomattoman ihanaa supernaista, joille toivon lämpimiä varpaita. Eiköhän tämä yllätys paljastune tässä blogissa, sitten aikanaan...

Mua lähestyttiin tänään myös kertakaikkisen hellyyttävillä kuvilla! Aurinkoiset ja onnelliset vauvat uusine Baby-Conversetossuineen. 



Nämä kuvat liikuttivat mun silmänurkkani kiiltäviksi. Liekö sitten viimeöisten pimeiden ja kylmien työtuntien aiheuttamat univelat vielä saatavien puolella vaiko ilmoilla vellova jatkuva negatiivinen matalapaine?  Tajusin kuitenkin olevani ihan hiivatin onnekas. Olen saanut käsillä tekemisen lahjan, joka merkitsee mulle itselleni aivan valtavan paljon. Leipätyöni vastapainoksi, neulomalla/virkkaamalla voin heittää "aivot narikkaan", rentoutua ja lievittää stressiä. Aiheuttaa siipalle harmaita hiuksia suunnittelemalla keinoja hankkiutua jämälangoista eroon, ja kantamalla seuraavana päivänä tilalle kassillisen uusia lankoja. Ilahduttaa näitä ihania pieniä naperoita ja heidän vanhempiaan pienillä yllätyksillä. Heittäytyä ideoiden vietäviksi ja aloittaa kaksi, kolme tai neljä uutta työtä ennenkuin yksikään aiempi on valmistunut. Ja myhäillä tyytyväisyydestä sitten kun mikä tahansa työ valmistuu. 

En ole oikein koskaan osannut vastata kysymykseen mikä on tekemieni käsitöiden rahallinen arvo, koska omaa pakkoneuloosiani tässä ylläpidän vailla minkäänlaista yritystä päästä oireesta eroon. Sairaudentunnottomana valitsen "uhrini" usein sattumanvaraisesti lähipiiristäni. Uhrien reaktiot hyökkäyksiini ovat onneksi olleet lähes poikkeuksetta positiivisia. Lankojen hintoja voi kuka tahansa käydä tutkailemassa kauppojen hyllyiltä, mutta ylläolevien kuvien rinnalla setelit ja kolikot kuitenkin kalpenevat :) Ja tossujen omistajien ilmeet ovat kerrassaan tarttuvat!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti