keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Lankakiksit

Tiedätte varmasti tunteen, joka syntyy kun on saanut niin hyvää ruokaa, että sitä voisi syödä haljetakseen? Tai että joku musabiisi on niin loistava, että sitä pitää soittaa repeatilla volyymit kaakossa uudestaan ja uudestaan. Mulle on nyt käynyt näin, kun muutama päivä sitten sain käsiini aivan superpehmeää merinovillalankaa. Tämän langan rinnalla perinteistä sukkalankaa voisi verrata piikkilangaksi. Siitä tulee vieläpä kovin siistiä ja tasaista jälkeä. Kaiken huipuksi lanka on konepestävä ja kestää vyötteen mukaan jopa rumpukuivauksenkin!



Värkkään tästä langasta kummipojalle villapöksyjä. Eilen pääsin työssä vaiheeseen, jossa kummatkin lahkeet yhdistetään pyöröpuikoille. Sitten jatketaan housuosaa ylöspäin yhtenä suorana pötkönä, ohjeen mukaan 16 cm. Tänä aamuna taas jatkoin tätä suoraa pötköä jonkinlainen aivot-narikassa -hurmos päällä. Aamukahvikin oli taas oikein maukasta vaan ilmeisesti ei tarpeeksi tehokasta. Hetken päästä joku lamppu syttyi tuolla latvassa ja älysin kaivaa mittanauhan esille. Mitta näytti reilut 25 cm :D Mitenkähän tämän oikein selittäisi? Että tästä langasta tulee vaan sellainen fiilis, ettei työtä yksinkertaisesti pysty laskemaan käsistään..?


Nerokas startti! Langan alkua ei enää tarvitse etsiä kerän sisältä


Onneksi en ole tämän perheen ainoa hajamielinen. Eilen isäntä yritti hakea pikkulikkaa vanhan päiväkodin pihasta. Tänään se yritti lähteä kauppaan ilman kenkiä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti