maanantai 26. tammikuuta 2015

Kahelipupu, valmistuneita ja joitain keskeneräisiäkin

Long time no see! Ei täällä silti laakereilla olla lepäilty. Puikot ja koukut ovat olleet työssään, välillä ahkerammin ja välillä vähän laiskotellenkin. 


Kahelipupu afrikankukista
Tämä pupu on kerrassaan ihastuttava. Näin yllättäen kuvan tästä facebookissa, eikä siinä kauaa mennyt, kun jo olin lankakaupassa tonkimassa. Pikkulikka on taas (vähän aikaa) onnellinen. Ohje löytyi nettiblogista venäjänkielisenä, (tvorlen.ru) mutta jos on hiukankin kokemusta afrikankukista ja niiden yhteenliittämisestä, pelkästään ohjeessa olevia kuvia katselemalla ja päättelemällä pärjää ilman kielitaitoakin. Suoran linkin onnistuin sitten hävittämään...


Sittenpä lämmikettä koirasukulaisille. Meidän koiran velipojalle Lahteen lähti vaaleita palmikoita. Isä-pappa Kongon prinssille savoon lähti retrohenkinen "kongon lipppu". Paidan malli on omasta päästä sävelletty, ohjeenkin olen siitä kirjoittanut, mutta linkin tänne lisääminen vaatii vielä pieniä opintoja. Ehkä sekin tänne aikanaan ilmestyy




Roosa-nauha sukat lahjaksi

Teinille toiveväriset joululahjat (pahasti myöhässä,mutta onneksi ovat nopeasti valmistuvaa sorttia..)

TV:n katseluhommia, tuubihuivia itselle jämälangoista

Ja lisää roosanauhasukkia, lahjaksi nämäkin menevät. Nämä ovat nenä-kiinni-kuvaohjeessa -projekti, ei siis pysty tekemään telkkaria katsellessa. Hitaasti mutta varmasti valmistumassa...

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kuplasukat ja "tättähäärät"

Joulu-urakka alkaa olla valmis pikkuhiljaa. Viimeinen sukkapari valmistui juuri, ja niistä tuli mielestäni niin kivat tättähäärät, että tekis mieli itsellenikin tuollais
et. Ystäväni siis toivoi multa sukkia jouluksi. Niiden pitäisi olla sellaiset  värikkäät ja raidalliset, mitä facebookissakin on näkynyt. No, kaikkihan tietää Tättähäärän käsityöterapiasivut facebookissa? Ainakin ne, jotka neulovat sukkia. Siellä on niin upeita sukkavärejä ja oheiskoristeluja, että! Ja useisiin sukkapareihin liittyy jonkinlainen tarinakin. Näillä mun tekemillä sukilla ei ole vielä sen kummempaa tarinaa, jospa niille sitten aikanaan oma juttu syntyy.


Näillä kuplasukilla sen sijaan on tarina. Näistä piti tulla karhunruskeat joissa on varressa jotain tummaa raitaa. Sukat ovat tällä hetkellä postissa matkalla omalle ukilleni, joka on melkoinen huumorimies. En voinut mitenkään välttää kiusausta väsätä näihinkin sukkiin mukaan hiukan huumoria. Noi kuplat. Harmi, ettei niitä voi poksautella samanlailla kuin sitä pakkausmuovia. Ehkä jos oikein mielikuvitusta käyttää, näistä voi tulla mieleen vaikkapa karhunmarja! Näitä neuloessa mielessäni pyöri lukuisat hetket lapsuudesta, joissa ukki oli mukana. Oltiin marjassa ja sienessä, fanitettiin Jaakko-Teppoa. Käytiin kalassa ja tehtiin saunavihtoja. Pelattiin kaiken maailman älypelit shakista MasterMindiin ja täyteltiin ristikoita. Kortitkin olivat pöydällä, paskahousut ja ristiseiskat ja casinot yms oikeinpäin ja väärinpäin. Opetti hän mulle kaikki huijauksenkin salat, mutta lopetti siinä vaiheessa, kun olin vienyt putsannut hältä sen toisenkin askillisen tulitikkuja, joita me pelipanoksina käytettiin. Itse hän muistaa tänäkin päivänä KAIKEN, mitä me penskat kukin tahoillamme kommellettiin. Puolisoni sanoi, ettei ole kymmenen yhdessäolovuotemme aikana kuullut ukin suusta kertaakaan samaa tarinaa toistamiseen, jokainen juttu on aina ennenkuulematon! Toivotaan, että nämä sukat pitävät tarinamiehen jalat lämpöisinä ristikoiden äärellä!

Kuplasukkien ohjeen löysin ihan googlettamalla, vaihtoehtoja oli monia. Ohje on helppo ja yksinkertainen, ja sillä saa taas mukavasti vaihtelua ihan perusjoustinvarteen. Tuokin joustaa oikein mukavasti.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tarina yksisarvisesta

Pikkuneiti täyttää huomenna 6. Synttärilahjatoiveena oli hevonen. Sellainen pehmeä. Mielellään violetti, jos on, mutta ei haittaa jos ei ole, kaikki muunkin väriset käy. Selvä!




Tämän afrikankukkahevosen tarina sai oikeastaan alkunsa jo loppukesästä, kun tyttäreni selaili loppukesästä kirjahyllystä löytämäänsä kirjaa "neulo ja huovuta leluja". Näki siellä sitten ihastuttavan vaaleanpunaisen yksisarvisen. Seurailin hissukseen sivusilmällä, miten usean päivän aikana kirjasta aukesi esiin juuri tuo samainen kuva. Eräänä päivänä tyttö sitten kysyi multa voisinko tehdä hälle samanlaisen. No tottakai äiti tekee...tiesin jo, että jämälankavarastosta löytyisi jopa tarkoitukseen sopivaa lankaa. Toteutus ei sitten kuitenkaan mennyt aivan kuten Strömsössä...



Hyppäsin yli ohjeesta sen kohdan, jossa käsketään tehdä mallitilkku. Siitäkin huolimatta, ettei mun lankani ollut sama kuin mitä ohjeessa. Se sitten kostautui tuossa heposen pään kohdassa, ja omat tulkintanne voittekin tehdä ylläolevasta kuvasta. Ei siis mitenkään yllättävää ettei tämä työ valmistunut koskaan. Likka oli kuitenkin napannut tämän luomuksen seuraavana päivänä mukaansa päiväkotiin. Heh! Se tunne, kun hoitajat iltapäivällä kertoivat ihmetelleensä porukalla mitäköhän tuo pehmolelu mahtaa esittää. Onko se hylje? Etsiskelin sopivaa maanrakoa, johon vajota... Oikeesti tästä kyllä saatiin aikasta makeat naurut!

Tapauksesta kuitenkin ihan pikkuriikkisen suivaantuneena löysin HappyHippo:n (Happypotamus) ohjeen. Väsäsin sellaisen jämälangoista. Kuva hiposta ja muistakin eläinluomuksista löytyy tuolta etusivun välilehdiltä kohdasta "afrikankukkia". Se olikin menestys, ja sillä on leikitty jo saumatkin melkein puhki. Liitin kukkaset yhteen jollain alpakkalangalla, joka näköjään ei kovaa kulutusta kestäkään. Napakasta puuvillalangasta tulee huomattavasti kestävämpi. Tekele oli niin koukuttava, että tein sitten niitä hippoja ja dinoja ja pöllöjä muillekin! 

Heposen ja muiden ihastuttavien elukoiden maksulliset ohjeet löytyy Ravelryn linkin takaa. Tarvitsee tunnukset ja hiukan englanninkielen taitoa. 


Seuraavaksi palataan takaisin joululahja-askartelujen kimppuun! Tässäpä vielä tässä sivussa valmistuneita juttuja; perussukkaa, peruslapasta, ripplesukkaa...and more to come! 


torstai 30. lokakuuta 2014

Vinopaita

Löysäpipoisten neulojien Facebook-ryhmästä taas inspiroituneena syntyi pusero, joka on ihan vinossa. Tämä neule on niin outo, että se saattaa olla jopa hyvinkin käyttökelpoinen. Ainakin minusta siinä on myös annos huumoria ja leikkimieltä. Jälkimmäinen ainakin kuvastaa hyvin meikäläistä. Alkuperäisessä ohjeessa vinkattiin käyttämään esim. jämälankoja, mutta omassa varastossani ei oikein ollut tähän tarkoitukseen mieleisiä väriyhdistelmiä. Olin sitä mieltä, että villin vinot raitakuviot vaativat parikseen hiukan tylsemmät värit, ettei lopputulos olisi liian boheemi. Marssin siis paikalliseen lankaparatiisiin mielessäni jotakin harmonista ja seesteistä. Häh? Mitä? Siis eikö mustaa eikä violettia? Ei!


Hyllystä pisti silmääni ensimmäisenä harmaanvihreänvioletinkirjava akryylilanka. Merkkiä en muista eikä vyötekään ole enää tallessa. Varmaan puoli tuntia putiikissa pähkäiltyäni sain valittua tälle kaveriksi harmaata, beigeä ja valkoista Cotton Stretchiä sekä vihreää ja tummanharmaata Merino SuperWashia. Violetti merino löytyi omasta jämäarkusta. Niin no, olihan sitä violettia ihan vähän pakko laittaa...Helmassa on vielä pätkä harmaata seiskaveikkaa, koska tummanharmaa loppui kesken. Langan menekki kaikkiaan oli n. 6 x 50 g + tarkemmin määrittämättömät määrät kahta jämäväriä. Nelosen puikoilla tuli melko reippaasti valmista. Ja neule siis eteni kauluksesta helmaan ilman saumoja! 

Ohje löytyy Ravelrystä lontoon kielellä pientä maksua vastaan:


Mallikuvien puserot ovat trendikkäästi melko löysiä. Halusin omastani enemmän old-schoolin, eli istuvamman. Toisen hihan seutu oli kuvista katsoen aluksi melko hämmentävä. "Kainalon" kohta näytti sijoittuvan jonnekin vyötärön kieppeille. Tuumailin lähinnä, että kuinka montakymmentä senttiä helma nousee kohti korvia, kun käsiä nostaa. Päätin yksinkertaisesti siirtää tulevan hihan paikan ylemmäksi. Ylläolevasta kuvasta ei nyt valitettavasti näy hyvin juuri tämä kohta, mutta ohjelinkin takaa löytyy kyllä selkeitä kuvia.

En yleensä jaksa paljoakaan hermoilla näissä neulehommissa, mutta helman päättelyssä meinasi pinna katketa kesken. Helma on neulottu edestakaisin aina oikealla, joten päättelykerros kiristi ihan liikaa. Purin ja päättelin omasta mielestäni löysemmin. Kiristi silti. Kokeilin vieläkin löysemmin. Kiristi edelleen. Sitten alkoi neulojan pipokin kiristää. Päädyin epätoivoissani päättelemään sukkapuikolla nro 8, ja edelleen se kiristi! Lopuksi äkkäsin poimia joka kolmannen silmukan jälkeen silmukoiden välisen langan kiertäen päättelymatkaan mukaan. Eipä muuten kiristänyt enää! Päinvastoin, reuna näytti vetävän jo loiville aalloille, mutta päällepuettuna se asettuu paremmin kuin hyvin. 

Päättelytyöhön ryhtyessäni puseron nurjalta puolelta löytyi ikävä yllätys. Nämä Cotton Stretchien langanpätkät olivat purkaantuneet kierteiltään lähes koko langanpätkän matkalta ja irralliset säikeet olivat sekaantuneet keskenään melkoiseksi sotkuksi.  Kyllä ne selvitettyä sai ja neulalla jotenkuten pujoteltua piiloonkin, mutta sitten päättelypätkien päät olivat päällepukiessa venyneet osittain paikoiltaan niin, että nämä langanpätkien kärjet tursusivat työn oikealle puolelle näkyviin. Vaikka päätellessäni mutkittelen lankaa ainakin sen kolme käännöstä. Lanka on siis hyvin joustavaa! En ole nyt yhtään varma oliko nämä venyvät cottonit ollenkaan hyvä valinta. Ainakin värin vaihtokohdissa langat kannattaa solmia tiukasti! Hiukan nyt jännittää, miten cottonit pysyvät käytössä kuosissaan, vaiko venähtääkö vinotuotos nykyaikaiseen muotiin sopivaksi...

torstai 16. lokakuuta 2014

Onnellisia vauvoja ja onnellinen bloggaaja

Annoin taas tänään kiusauksilleni periksi. Vaikka mulla tällä hetkellä on suunnilleen 13 kerää lankaa odottamassa villasukiksi ja lapasiksi muuntautumistaan, koin että sekään ei ole tarpeeksi. Käväisin Roosanauha-sukista inspiroituneena paikallisessa Taito-shopissa viime viikolla. Pinkkipäivänä hyllyt olivat tyhjenneet kuin kuumille kiville, joten minun piti tyytyä odottelemaan seuraavaa tilauspäivää. Tänään sitten lykästi! Mukaani lähti kassi, jonka sisällä on - yllätys, yllätys - kolme uutta lankakerää. 




Värit eivät varmaankaan jää epäselviksi. Tarkoituksenani on yllättää kaksi aivan uskomattoman ihanaa supernaista, joille toivon lämpimiä varpaita. Eiköhän tämä yllätys paljastune tässä blogissa, sitten aikanaan...

Mua lähestyttiin tänään myös kertakaikkisen hellyyttävillä kuvilla! Aurinkoiset ja onnelliset vauvat uusine Baby-Conversetossuineen. 



Nämä kuvat liikuttivat mun silmänurkkani kiiltäviksi. Liekö sitten viimeöisten pimeiden ja kylmien työtuntien aiheuttamat univelat vielä saatavien puolella vaiko ilmoilla vellova jatkuva negatiivinen matalapaine?  Tajusin kuitenkin olevani ihan hiivatin onnekas. Olen saanut käsillä tekemisen lahjan, joka merkitsee mulle itselleni aivan valtavan paljon. Leipätyöni vastapainoksi, neulomalla/virkkaamalla voin heittää "aivot narikkaan", rentoutua ja lievittää stressiä. Aiheuttaa siipalle harmaita hiuksia suunnittelemalla keinoja hankkiutua jämälangoista eroon, ja kantamalla seuraavana päivänä tilalle kassillisen uusia lankoja. Ilahduttaa näitä ihania pieniä naperoita ja heidän vanhempiaan pienillä yllätyksillä. Heittäytyä ideoiden vietäviksi ja aloittaa kaksi, kolme tai neljä uutta työtä ennenkuin yksikään aiempi on valmistunut. Ja myhäillä tyytyväisyydestä sitten kun mikä tahansa työ valmistuu. 

En ole oikein koskaan osannut vastata kysymykseen mikä on tekemieni käsitöiden rahallinen arvo, koska omaa pakkoneuloosiani tässä ylläpidän vailla minkäänlaista yritystä päästä oireesta eroon. Sairaudentunnottomana valitsen "uhrini" usein sattumanvaraisesti lähipiiristäni. Uhrien reaktiot hyökkäyksiini ovat onneksi olleet lähes poikkeuksetta positiivisia. Lankojen hintoja voi kuka tahansa käydä tutkailemassa kauppojen hyllyiltä, mutta ylläolevien kuvien rinnalla setelit ja kolikot kuitenkin kalpenevat :) Ja tossujen omistajien ilmeet ovat kerrassaan tarttuvat!





tiistai 14. lokakuuta 2014

Baby-Converset

Lähti vähän lapasesta... Näitä nopeasti valmistuvia välipaloja on mukavaa värkkäillä tavanomaisten projektien lomassa. Pari tossua tästä setistä oli jo aiemmin valmiina, mutta odottelivat lähinnä pieniä säätöjä ja paranteluja. Tänään olikin sitten virkkaamossa ahkerointipäivä. Kun korjaukset valmistuivat niin koukulta tipahtikin kaksi paria lisää. Ihanaa päästä jämälangoista eroon! Toivottavasti muutamat pikkuvarpaat pysyvät näillä lämpöisinä 😍



Ohje:

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vauvan nallepöksyt

Nämä valmistuivat eilen, ja pääsivät samoin tein suoraan uudelle omistajalleen. 



Ohje löytyi Moda-lehdestä 1/2012.

Facebookin jämälankaideoita-ryhmästä löysinkin sitten erittäin vekkulin näköisen projektin seuraavalle vuodelle